Passihevoseni 4/5

Oikealla Double Joy ja vasermmalla Escape The Cold. Kaksoset?

Essi

20. huhtikuuta, 2011 syntyi tähtipäinen, ruunikko peitsari tammavarsa, joka myöhemmin kruunattiin nimellä Escape The Cold. 

Ja kyllä nimi kuvaa hevosta hyvin. Luonteeltaan ennemmin pakenevainen ja noinkin pitkillä kintuilla, kuin tällä hevosella on, varmasti pääsee ihan yhtälailla karkuun sitä kilpakaveria kuin kylmääkin.

Tamma, joka on jo perusluonteeltaan hyvin pienistä asioista hermostuva yksilö, vaatii päivittäiset rutiinit ja selvät rajat, johtajan ja ystävän johon luottaa. Parhaimpien ystävien joukkioon lukeutuu tällä hetkellä Heikki-vuohi ja Double Joy (toinen passitammani). Kai minäkin siihen listaan kuulun jollain tapaa.

Alkuunsa en oikein tiennyt pidinkö tammasta vai en.
Suurin ongelma oli se, ettei tamma seisonut 10 minuuttia pidempään aloillaan ja leikki jatkuvasti kielellään - oli tilanne lähes mikätahansa. Jalkojen kääriminen ja hevosen peseminen olivat täyttä tuskaa... 

Hermojen romahduksia tapahtui silloin tällöin ja huonoina päivinä edelleen.

Kuitenkin hiljalleen pitkillä hermoilla ja rauhallisella, mutta määrätietoisella toiminnalla on hevosesta alkanut kuoriutumaan oikein lunki tyyppi, joka rakastaa pään hieromista ja rapsuttelua. Ei väliä onko kyseessä harja, käsi vai pyyhe - kaikki kelpaa ja tuntuu hyvälle.

Häntää löytyy muille jaettavaksi ja otsatukka on ihan sopiva, mutta harja... Ensinnäkin harja vaihtaa puolta lähes viikon välein ja on hieman onnettoman erimittainen ja ohut...

Kahden kuukauden aikana ollaan jo opittu seisomaan hoitosession aikana paikoillaan. Vesikarsinassa olo on helpottunut, mutta ei edelleenkään ole miellyttävää oikein kenellekään. Karsinassa hevonen ei pyöri "karkuun" vaan joko tulee vastaan tai seisoa nököttää aloillaan.

Kyseessä ei ole siis seuraa hinkuva yksilö, joka jokavälissä kurkkii ovesta, että saisiko porkkanoita, jotka muuten ovat ehdoton lempiherkku, tai rapsutuksia. Toisaalta yksinolokaan ei ole hyvä, tällöin alkaa kielellä leikkiminen ja kutominen karsinassa. Olen yrittänyt saada hevosen oloa helpotettua monin tavoin.

Muunmuassa nykyisin hevonen viettää yöt ulkona kaverin kanssa ja sama tarhakaveri, Double Joy, on nyt seinänaapuri karsinassa. Lisäksi yritän useamman kerran päivässä antaa hevoselle joko heinäkuutioita tai porkkanoita mutusteltavaksi, jottei tylsyys ja tyhjä maha pääse täysin iskemään.

Muista virikkeitä, kuten "leluista", Escape ei ole kovinkaan kiinnostunut. Esimerkiksi Founding Father taas rakasti roikkuvia, tyhjiä muovipulloja joilla voi leikkiä.

Aina ilostun kovasti, jos hevonen roikkuu käytävän puolella katselemassa meininkiä (kuvassa yllä). Hevosella on karsinassaan kaksi ovea, toinen tuollainen puinen, joka oli lähinnä kesäkuumilla auki ja toinen ns. normaali ovi, jota käytetään kulkemiseen. Kummastakin ovesta pääsee kurkkimaan käytäville.

Lisäksi hoitohetkien aikana pyrin aina palkitsemaan oikeanlaista käytöstä ja panostan paljon kumisualla hieromiseen. Nykyisin hoitoaikana Escape saattaakin jo nuokuskella pää alhaalla ja vain olla.

Muutos on kuin yö ja päivä ja olen siitä erittäin ylpeä.
Muun ohella myös valjastaminen on helpottanut hurjasti, enää ei tarvitse väistellä ja kulkea perässä kun hevonen tepsuttaa edestakaisin.

Tamma on peitsari, joka peitsaa helposti ja hyvin myös ilman valjaita. Hölkkää ajettaessa hevosen pitäisi kuitenkin mieluummin ravata kuin peitsata. Ja nyt kun tehtiin kuskimuutoksia kotona, on hevonen alkanut rentoutua myös hölkätessä ja alkanut ravaamaan. Kuulemma on todella miellyttävä ajaa kun rentoutuu ja ravaa.

Isokokoisuutensa sekä hermostuneisuuden takia luulen, ettei tamma ole vielä löytänyt ihan kaikkea vauhtia mitä sillä tosiasiassa olisi ja onhan se vasta kaksi vuotias. Viime lähdössä tamma kuitenkin juoksi kolmanneksi hyvällä ajalla. (ajalla jota en nyt muista alle tai tasan 2 se oli kuitenkin...)
Parantuneen käytöksen takia kuitenkin odotan paljon tältä hevoselta. Kun hermoilu loppuu ja se alkaa keskittyä enenmmän olennaiseen paranevat suoritukset varmasti entisestään.